tiistai 27. toukokuuta 2014

kuin kissa kiehdoksissaan (elinvoimaton haasteehko 3/5) [K-16]*

Erääseen juhlaan on kiistelty syy. Seuraukset ovat lähes poikkeuksetta serpentiini, puistojuhlat, ilmapallot ja munkkiöverit. Otin juhlan kunniaksi tatuoinnin.

Juuri ylittyi sellainen raja, että tekee mieli puhkaista hiljaisuus päivittelemällä, kuinka hiljaista onkaan ollut ja kuinka pitkään. Kuukauden hiljaisuudesta seuraa massiivinen räjähdys. Haasteehkoni kompastui ensimmäiseksi kohtalokkaaseen yöhön, jonka vietin liian syvällä Hagridin idiolektin morfologiassa. Oli niin syvää, ettei olisi ollut toivoakaan saada kiinni aikaa hupsuja haasteita varten. Noustuaan haasteehkon jalkapohjia on pistellyt erilaiset aiheet juhlaan, ja lopullisesti eteneminen keskeytyi varmasti jossain päin myrskyistä Itämerta. Tutka petti.

Etelänaapurissa sukukansain maalla ilma tuoksuu erilaiselta. Rannoilla on hyvä tehdä erilaisia tilavuudellisia kokeiluja. [toim. huom. ei sisällä tuotesijoittelua, eikä kannusta ketään mihinkään. temput, joita tarinassa kokeillaan on syytä jättää ammattilaisille ja/tai hölmöille.]

Maailma on ollut kiehtova ja olen ollut siitä kiehdoksissani. Kuin lentäen ovat kuluneet päivät edellisestä 27. uuteen 27. tarinoita keräillen ja itseään kooten. Tarinat ovat hukkuneet sitä mukaa kuin ovat löytyneet. Voisin kaivaa kalenterin esiin ja vuotaa menoja, mutta narratiivisuus ei ole koskaan ollut kirjallinen vahvuuteni. Epäpätevyys hyvässä juonenkuljetuksessa heijastuu myös omaan eloon. Uskon silti vahvasti, että ihminen rakentuu kokonaisemmaksi, vaikka matkanteon metodit olisivatkin hitaita ja epäluotettavia.

Päivien visuaalinen tarkkaavaisuus on osittain syyllinen juonellisuuden puutokseen. Muistan asioita, koska vangitsen ne kömpelösti neliöihin. Toisinaan on toisin päin.

Otteita tulevasta kuvakollaasiteoksestani Pahasti vaurioituneet eläimet.

Jostain ei ole kuvaa.

Yhtenä aamuyönä poljin onnessani aurinkoa vastaan. Kaukana idässä asumisen valoisia puolia ovat toisella laidalla taivasta helottavat keltaiset tulipilvet ja toisella puolella lilalla ysäritaivaalla hymyilevä kuu. Lentokoneessa tuntuu joskus samalta. Joutsen on kuun alla nukkuvan sataman kingi yölläkin. Piilotan kateuteni joutsenia kohtaan, ("ollapa joutsen, niin ei pelkäisi asioita pinnan alla!") koska enhän edes tiedä, mitä joutsenet pelkää.

Purkautumat pääsivät yllättämään ymmärryssensuurin, mutta on vielä miljoona ilmipanematonta tarinaa, jotka sittenkin muistan.

*toimitus haluaa varoittaa herkimpiä lukijoita nuhteellisesta materiaalista