hetki välissä

Elämä vie eteenpäin, koska sen tarkoitus ei ainakaan ole hidastella. Unohdin ostaa kynsileikkurin ja olen liian väsynyt avatakseni suurta tietokonetta. Siispä hutilyön muutamia kirjaimia, kun luulen peukalon loppuvan kynnen reunaan.

Tulin viime yönä kotiin maailmalta. Junassa olin onnellinen, kun näin Harvian logon puissa. Poissaolo luo tunteita. Ja se, että maantieteellinen koti vaihtaa paikkaa yllättävän pian. Kesäkuun aikana pakataan tän cityn elämä ja siirretään se toiseen. Suunnitelmani on valloittaa yksi lähiö. Sitten voinee siirtyä eteenpäin. Ehkä. Jos saituruuteni antaa myöten joskus. 

Vaikka mulla on tätä kotikoticityä kohtaan paljon kritisoitavaa, on se kaupunkina kuitenkin muka-edistyneisyydessään ja ajatuksellisessa takapajuisuudessan aina se kaikista kodein. Olen kuitenkin niin innoissani pakkaamisesta, etten ehdi miettä oikeita tai vasempia lokaatioita. Vaan mä ja menny elämä tavaroissa. Pitää muistaa viedä roskat. 

seuraavat blogit

Toisinaan ränkkään Bloggerin ylälaatikon Seuraava blogi -tekstiä. Tänään kyllästyin ihmettelemään kristillisten seuraavien blogien määrää ränkkäysharrastukseni varrella. Voi olla, että mulle yritetään lähetellä viestejä yläkerrasta. Jollain on rekisteri kaikista, joiden suhteita pitäisi vähän lämmitellä. Kun neljästä seuraavasta blogista kolme tarjosivat kristillissävytteisiä tarinoita, vaihdoin ränkkäyksen lähtöviivaksi ihan uuden blogin. Ensimmäinen seuraava blogi oli nimeltään Sielunvihollinen. Kai ansaitsin sen. (Sen jälkeen on tullut vain käsityöblogeja. Voiko missään ehdottaa kiinnostavia asiasanoja seuraaville blogeille?)

Mä en taaskaan tainnut saada kesätyöpaikkaa. Ehkä mä en yritä tarpeeksi kovasti tai ehkä tässä kaupungissa ei ole mun muotoista koloa työmarkkinoilla. Toivottavasti olisi. Toivottavasti olisi jossain.

Tänään on äitienpäivä. Tarjosimme omille ja lähimmille äideille brunssin opiskelijabudjetilla. Oli mukavaa, sillä pidän vieraista. Soitilas lähti sotimaan, mutta mulle jäi tänne yhden karvahanurin sijaan kaksi yökaveria

Eilen käytiin tivolissa. Pääsin maailmanpyörään, koska ei tullutkaan ukkonen.

rakas ruokapäiväkirjani, sivu 3

Pääsin jälkisakkiin! Ylläolevat leipäset ovat hyvä tarina. Ainakin keskinkertainen. Inspiroiduin aiemmin mainitsemistani ruokablogien kuvavirroista ja päätin tehdä avokaadosta, salaatista ja lohesta leipää. En syö leipää suurinpiirtein ikinä, mutta joskus on pakko saada leipää. Ostin siis leipää ja salaattia. Lohta en ostanut, koska se on kallista ja pakastimessa oli seitiä. Avokaadojakaan en ostanut, koska kotona asui jo kolme. Suunnitelmat menivät muuten ihan hyvin, mutta kaikki kolme iloista avokaadoani puskivat sisältä mätää ja hometta. En laittanut niitä ruojia sitten leipään. Vähemmän avokaadoiset avokaadoleivät onnistuivat muuten ihan hyvin!

Meillä on kyllä oikeitakin lautasia.

Olen näitä kirjoitellessani oivaltanut inspiroituvani milloin mistäkin jämistä ja heräteostoksista. Tofusopan syntytarina on vastaava. Ostin tofua joskus jostain luultavasti alesta tarkoituksenani kokeilla sitä johonkin. En kokeillut ennen kuin eräpäivä puksutti niukasti yli ja havahduin viimeiseen tilaisuuteeni. Jälleen kaivoin googleaseen esiin ja etsin toivottomana reseptiä pehmeälle tofulle johonkin muuhun kuin jälkiruokaan.

Löysin muultakin ohjetarjonnaltaan kiinnostavan ruokablogin. Se kehotti ostamaan kyytipojaksi kookosmaitoa ja porkkanaa. Tottelin lähes mukisematta. En jaksanut ostaa chilejä, sillä viimeksi räjäytin ylijäämäpakastetut mikroon, eikä mikro ole vieläkään toipunut siitä. Soppaa tuli iso kattilallinen, josta oon nyt kahteen ateriaan käyttänyt alle puolet. Ei pahan hintainen soppa. Eikä paha soppa.

Mulla on liian pieni leikkuulauta, koska en mahtunut silpomaan tofua kovin tasaiseksi. Pari muutakin hiomakohtaa löytyy, jos toisen kerran pistää keitot tulille. Tää oli ehkä ensimmäinen kerta, kun teen itse jotain muuta keittoa kuin hernistä purkista. Ehkä koitan joskus toistekin. Ennen sitä hankin kyllä purkinavaajan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun avaan säilykkeen saksilla.

Sarjan iloiseksi lopuksi vielä fithit. Kaikki itseään kunnioittavat kuntoilutypyt ruokamaailmassa tietävät, että täysjyväleipä, banaani. maapähkinävoi ja rusinat ovat hyviä. Luotan massan liikkeisiin. Ehkä se saa asiat taipumaan uusiin totuuksiin.

Kyllä, ihan varmasti on lautasia.

rakas ruokapäiväkirjani, sivu 2

Nautin salaisesti tosi paljon ja julkisestikin paljon vanhoihin aterioihin palaamisesta. Tässä jaksossa pistämme silmän nousevaan trendivihreään!

Nimittäin lehtikaaliin eli kaleen. Kale on ihan okei, koska suomalaiset ovat niin pahasti unohtaneet sen olemassaolon, että amerikkalaiset puhuvat siitä enemmän. Hiljaisten iltojen harrastukseni on siis selata ruokablogien kuvavirtoja. Kun virroissa alkoi toistua kale siinä ja kale tässä ja kale terveellistä ja kale hyvä, otin järeät googlausaseet käyttöön. Selvisi lehtikaaliksi, jonka metsästäminen ei ollut siihen vuodenaikaan kovin helppoa. Metsänäni kun on lähimarketit.

Eräs hajamielinen kauppareissu hyllystä tuijotteli pussillinen kalee, joten vein sen omaan jääkaappiin tuijottelemaan. Sitten googlailin lisää, jotta osaisin tehdä siitä jotain. Ylläolevissa kuvissa on ruokalaji nimeltään kalebataattisienimössö quinoalla ja juustolla. Siihen olisi pitänyt tulla viiniä, mutta kun valkoista on harvoin kaapissa, tyydyin viinietikkaan. En tiedä, onko se yhtään sama asia lopputuloksen kannalta, mutta hyvää tuli! Kolmesta seikkailupisteestä ruoka saa kaksi ja puoli. Kalepussi ja juusto maksoivat vähän enemmän kuin olisin halunnut, mutta toisaalta molempien riittoisuus pelastaa puolikkaan pisteen.

Toinen kaleruokalaji oli kuuluisat kalesipsit. Jos ei ole kuullut kalesta, on silti ehkä kuullut sipseistä. Koska maailma tykkää jutuista, mitkä on sekä hyviä että terveellisiä. Kannattaa koittaa, koska ne ei ole ollenkaan niin pahoja kuin epäilisi. Maistatin niitä myös sotilaalle, eikä se sylkenyt pois. Kisuki tykkäsi. Viimeinen kuva on hetki ennen varkautta. Keskimmäisessä kuvassa varron uunin edessä kalesipsiejäni taiteellisesti teen kanssa rapistunutta listaa vasten. Oi.

Reseptiä varten on googlattava kale chips tai lehtikaalisipsit. Mä sovelsin kolmesta ohjeesta nää räpellykset. Ekstrana samoja koskenlaskijasieniä kuin joskus aikaisemminkin. Jäivät yli bataattimössöstä.

rakas ruokapäiväkirjani, sivu 1

Ajattelin, että voisimme puhua ruuasta. Elämäni on ollut ja tulee olemaan vielä monta vuotta tasapainottelua pienen budjetin, mahaystävällisen ruuan ja ruokarakkauteni kanssa. Elämäni suurimpia seikkailuja. Koska en ole julkaissut aikoihin yhtään itselleni rakasta ruokakuvaa, julkaisen niitä nyt läjäpäin! Tai ehkä muutmassa läjässä. Koska inhoan liikoja kuvia liian pienellä sivulla. Koska mulla ei ole hypertietokonetta, joka lataisi kuin unelma. Miu.

Yllä taannoinen halloumisalaatti, josta saatoin ehkä mainita innoissani, kun halloumi oli tarjouksessa Herkussa. Joskus monta viikkoa sitten. Kuva on vanha, ei juusto! Ehdoton vinkki numero 1: KYTTÄÄ TARJOUKSIA. Tää ruokalaji täytti kohtalaisen hyvin kaikki kolme seikkailukohtaa.

Tässä taas maailman jännin juttu kaikille kaltaisilleni namipyllyille. Keksit, jotka valmistuvat minuutissa parissa mikrossa. Jotka rakentuvat banaanista, kaurahiutaleista ja rusinoista. Nää saa myös hyvät kolme pojoo seikkailumitassa. Jos ei ajattele saavansa maailman parhaita chocolate chip cookieita, niin nää on tosi hyviä.

MIKROKEKSIT [n. 8 kpl]

1 banaani

1 cup eli jotain 2-2,5dl kaurahiutaleita

(vähän rusinoi)

Kuori banaani, laita se kulhoon. Mittaa hiutaleet, laita ne samaan kulhoon. Laita X rusinaa samaan kulhoon myös. Mörssää käsin banaani hiutaleiden ja rusinoiden sekaan. Taputtele lautaselle haluamasi kokoisia lättyjä, laita mikroon ensin vaikkapa vajaaksi minuutiksi ja tunnustele välillä lämmön tarvetta. Pehmeiksi ne jäävät väkisin.

Mums. Plussana ne on melkein terveellisiä, eli voi syödä hyvällä mielellä ja mahalla! Inspiraatio täältä.

Loppuun vielä hätäruokien ykkönen. Tomaattikastiketta, soijarouhetta ja makaroonia pitää aina olla kuivakekaapissa. Vihreitä papuja voi säilytellä pakkasessa, eikä raejuustokaan ole kallista. Ja ksädäm! Pikaruoka on lähes valmista. Hyvä pikaruoka.

Näillä eväillä on nyt korkattu toukokuu ja kevät! Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että blogit ovat ihmisten tapa muistaa asioita monen vuoden päästä. Ruuat unohtuvat helposti, koska ruoka on arkinen asia.