perjantai 24. toukokuuta 2013

hetki välissä

Elämä vie eteenpäin, koska sen tarkoitus ei ainakaan ole hidastella. Unohdin ostaa kynsileikkurin ja olen liian väsynyt avatakseni suurta tietokonetta. Siispä hutilyön muutamia kirjaimia, kun luulen peukalon loppuvan kynnen reunaan.

Tulin viime yönä kotiin maailmalta. Junassa olin onnellinen, kun näin Harvian logon puissa. Poissaolo luo tunteita. Ja se, että maantieteellinen koti vaihtaa paikkaa yllättävän pian. Kesäkuun aikana pakataan tän cityn elämä ja siirretään se toiseen. Suunnitelmani on valloittaa yksi lähiö. Sitten voinee siirtyä eteenpäin. Ehkä. Jos saituruuteni antaa myöten joskus. 

Vaikka mulla on tätä kotikoticityä kohtaan paljon kritisoitavaa, on se kaupunkina kuitenkin muka-edistyneisyydessään ja ajatuksellisessa takapajuisuudessan aina se kaikista kodein. Olen kuitenkin niin innoissani pakkaamisesta, etten ehdi miettä oikeita tai vasempia lokaatioita. Vaan mä ja menny elämä tavaroissa. Pitää muistaa viedä roskat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti