Tulevaan uuteen asuntoon pääsee avaimella ja siinä on paljon ikkunoita. Valitettavasti kohtasin psyykelleni turhan monta hämähäkkiolentoa, mutta uskon vahvasti niiden häviämiseen elämän siirtyessä vakituisesti sinne. Erittäin vahvasti. Edellinen asukas on yhdistänyt kahden eri kaupungin siluettitarrat keittiön välitilaan. Ne ovat vinossa, väärässä kohdassa eivätkä ulotu loogisesti mihinkään. Silti Eiffel-tornissa lieden yllä on jotain sympaattista.
Ajattelin, etten vielä uskalla kahlata juhlien ja ensimmäisen pakkaussession lävitse luovinutta kameran muistikorttia läpi kuukauteen. Yllätin itseni ja blurrasin yhdestä kemukuvasta naamat, jotta voin jotenkin todistaa juhlineeni ystävien kanssa.
Olen itse eturivin vasemmainen. Rakastan mekkoani edelleen syvästi, uskon kokevamme paljon kauniita hetkiä yhdessä. Voin kertoa joskus aiheesta lisää, jotta dementoituneena voin muistella minun ja mekon tarinaa uutena aina uudelleen ja uudelleen. Rakastan myös ystäviäni.
Voih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti