virhe kommunikoinnissa

Olen niin monen uuden jännittävän ääressä, etten osaa sanoa mitään.

nuoret ja väsymättömät

Kerrankin voi myöntää radiohiljaisuuden olleen täysin tarkoituksellista. Edellisellä kerralla mä saavuin takaisin kotikoticityyn. Juhlin välissä. Tällä kerralla saavuin taas, jo eilen. Olen viettänyt hämmentävän viikon tulevassa uudessa kodissa nukkuen patjalla keittiön lattialla ja syöden pizzalaatikosta pizzan lisäksi kaiken muun. Yhdeksän tuntia kustakin arkipäivästä käytin Arabianrannassa tehden intensiivisempää piirrustustyötä kuin ikuisuuksiin. Nyt olo on väsynyt ja onnellinen. Lisäksi olen melko varma, että vuoden kuluessa muistot kokemuksen raskaudesta keräävät kultaa ympärilleen ja ensi keväänä riennän uudella innolla ja autuudella samaan testiin.

Tulevaan uuteen asuntoon pääsee avaimella ja siinä on paljon ikkunoita. Valitettavasti kohtasin psyykelleni turhan monta hämähäkkiolentoa, mutta uskon vahvasti niiden häviämiseen elämän siirtyessä vakituisesti sinne. Erittäin vahvasti. Edellinen asukas on yhdistänyt kahden eri kaupungin siluettitarrat keittiön välitilaan. Ne ovat vinossa, väärässä kohdassa eivätkä ulotu loogisesti mihinkään. Silti Eiffel-tornissa lieden yllä on jotain sympaattista.

Ajattelin, etten vielä uskalla kahlata juhlien ja ensimmäisen pakkaussession lävitse luovinutta kameran muistikorttia läpi kuukauteen. Yllätin itseni ja blurrasin yhdestä kemukuvasta naamat, jotta voin jotenkin todistaa juhlineeni ystävien kanssa.

Olen itse eturivin vasemmainen. Rakastan mekkoani edelleen syvästi, uskon kokevamme paljon kauniita hetkiä yhdessä. Voin kertoa joskus aiheesta lisää, jotta dementoituneena voin muistella minun ja mekon tarinaa uutena aina uudelleen ja uudelleen. Rakastan myös ystäviäni.

Voih.