tekeillä

Piti kirjoittaa ensimmäinen koulutyö. Tein kuitenkin kannet uuteen kirjaan. Sininen pöllökirja loppui vain kymmenen kuukauden jälkeen, vaikka välillä olin kuukauden ihan hiljaa ja silmittä sinne. Uusi kirja on kettukirja. Siinä on tähtiä, palloja, kolmioita ja ensimmäistä kertaa kaksi oikeaa alkua. Kun kirjat kerran alkavat joka tapauksessa jossain vaiheessa myös toisesta päästä.

Piti myös mennä lenkille.

Testailin yliopiston lähiravintelissa opiskelijaetuuksiani. Sain tarran paperiin ja vihreää teetä. Vihreä tee ei sopinut ranskalaisten ja oluen sekaan hämärään ravintolaan, vaan oli hyvää. On päivä kolme, ja slangisanat alkavat pelottavalla tavalla tarttua minuun. Bisse ja steissi ja femmat ja Portsu. Sanojen loput joutuvat nielaistuiksi, ääni kipuaa lähemmäksi nenää ja intonaatio heittää kuperkeikkaa. Eilen päässä naksahti jotain lopullista: en olekaan täällä vain käymässä. Kadut tuntuvat suopeammilta, jos antaa asioille myöten.

On hyvä pöhinä. Päästään varmaan käymään Jyvääskyläässä viikonloppuna. Ei haittaa, vaikka pitääkin tulla takaisin.

talot ja falafelit

Pidot vain jatkavat paranemistaan. Tänään leivottiin ihan itse falafeleja. Ihan itse kaadettiin valmisjauhe kulhoon ja lisättiin vain vesi. En oikeastaan edes lisännyt sitä vettä itse. Kökkäreistä tuli oikein hyviä, mutten ottanut niistä kuvaa, oli niin kova nälkä. Ostin lisää vain vesi -falafeleja heikkopäisyyksissäni erään paikallisen automarketin etnoruokaosastolta. Ajattelin kai pääseväni lähemmäs falafeliyden syvintä ydintä. Ainoa askel taisi olla ymmärrys valtavasta rasvan määrästä. Tehtiin dieettiversioita, koska uppopaistamisen sijaan paistettiin ne öljytyllä leivinpaperilla uunissa. Öljyllä voideltuna.

Se falafeleista.

Tämä oli sellainen maanantai, jolloin pikku Minä käänsi jälleen uuden lehtisen elämässään ja asteli mitä vaatimattomimpia rappusia mitä vaatimattomimmalle ovelle ja siitä mitä vaatimattomimpaan eteiseen. Pienen visuaalisen vihjeen saa vaikkapa wikipedioimalla Helsingin yliopiston päärakennuksen. Sitten voi kuvitella itseään noin tsiljoona kertaa korkeammat kiviportaat ja sitten itsensä kiipeilemään niitä pitkin epävarmana määränpäästä, koska se hädin tuskin häämöttää.

Näin jälkikäteen mietiskellen muistan huomanneeni, kuinka kauniiseen rakennukseen olen taas eksynyt opiskelemaan. Tai rakennuksiin, täällä niitä on monta. En myöskään ymmärrä, miksei kukaan ole kertonut mulle Kaisa-talon kirjastosta. Monta vuotta olen ollut aivan varma, että Tukholmasta löytyy maailman kaunein kirjasto. Olen vieläkin, mutta silti olin ällistynyt, ihmeissäni, haltioissani ynnä muuta sellaista.

Koko päivän kestänyt hiljainen ihmettely vaihtui juuri virtuaaliseen puhetulvaan. Oli siellä myös mielenkiintoisia ihmisiä, mutta ihmisille ei voi tehdä yhtä nopeaa ja yksiselitteistä lokerointia kuin rakennuksille. Ruokatiskin hemmo mätti mulle kalaa lautaselle. Voin lokeroida hänet mukavaksi ruokatiskin hemmoksi.

käyn hommitta

Mitäs sitä, kesän pomohenkilö vietti aika monta lomayötä täällä meillä leikittämässä kissaa ja mua. Mattis aloitti jo koulun. Ihasteltiin pomohenkilön kanssa kaupungin tuulia, vaikkei ajettukaan raitiovaunulla kuin kerran, eikä mertakaan nähty kuin joistain ikkunoista. Syötiin kuuluisimpia falafeleja uusien ystävien kanssa. Minä ostin bambimekon, vaikka oikeasti olisi pitänyt hankkia neuletakki. Maailma on täynnä tällaisia hurjastelun paikkoja.

Käytiin kuuntelemassa vedentakaista folk-musiikkia teltassa, jonka pihassa oli ihan kivoja valoja, vaikka kaikki katu-uskottavat flow-henkilöt varmasti kokisivat sellaisen minimalismin liian tavalliseksi. Musiikki oli vangitsevaa, ja ajattelin toivoa levyä vaikka joululahjaksi pyöräilykypärän ohella. Koska kertomukset, joissa ei kerrota lähdettä, ovat turhauttavia, tästä linkistä pääsette tutkimusmatkalle, jos sellaiselle on halua ja jaksamista.

Ei savua ilman tulta. Koska monta viikkoa on mennyt rennosti elämää juhliessa, saivat hepatiittimansikat tai lähestyvä syksy aikaan flunssan. Sitä on mennyt juhliessa muutama päivä. Matkallani kävin ihastelemassa myöskin juuri helsinkiläistynyttä kollegaani. Aikaa ja teetä vierähti. Tulin onnelliseksi siitä, että uskalsin lähettää viestin. Ja että uskalsin mennä ihastelemaan.

Hepatiittia tai ei, ostettiin oikeanlaisia mansikoita jatkoon. Lohdutukseksi tehtiin vähän muffinsseja, jotta varsinainen tekemättömyys ei rikkoontuisi. Mattis teki läksyjä ja minä ihastelin kauniita kuvia. Huomenna hommattomuus vaihtuu hommailuun, kodin neljä seinää yliopistomaisemiin. Isi sanoi, ettei se ole koulu.

hyväntuulinen ja päämäärätön

Mä koen aika tavallisia asioita. Osittain omien stereotypioideni takia, osittain syvästä kiintymyksestä tavallisiin asioihin, osittain tavasta luokitella huoletta myös vau-asioita tavallisiksi, koska ne kuuluvat elämään. Ja elämä on loppujen lopuksi usein aika tavallista.

Eilen käytiin kokemassa lentokenttää. Mä pidän lentokoneista, vaikka vieressä bongailevalla aasialaispojalla olikin paljon parempi putki niiden tallentamiseen. Onneksi väline ei tee urheilua, vaan leikkimielisyys. Jätettiin pyörät WTC:n varjoon, viereiseen taloon törmännyt lintu makoili elottomana tiellä, jouduttiin siirtämään sitä vähän, ettei se jäisi pyörän alle. Välillä satoi paljon vettä, välillä paistoi aurinko, puhuin äitin kanssa vain kymmenen minuutin puhelun.

Meiltä on pyöräillen lentokentälle alle kaksikymmentä kilometriä. Menomatka tuntui pidemmältä, koska toisinaan piti pysäyttää risteyksessä, toisinaan joutui palaamaan kartalle. Vaikka en muuttaisi lähiööni, jos saisin itse päättää, lentokoneita ja lähtötunnelmaa haistellessani pitkät välimatkat, Paikalliset Veikot ja muut tuntuvat pieneltä hinnalta pienestä hinnasta.

Joku toinen kerta on mahdollisuus mennä haistelemaan myös lähtöselvitysten ja turvatarkastusten toiselle puolelle. Tällä kertaa jouduttiin tyytymään tuloaulan Starbucksin sokerimukillisiin. En ottanut siitä kuvaa.

Tänään siivotaan!

sukkahousuonnea

Aurinko vaihtui vesisateeksi ja mun vaatekaappi laajeni yllättäen. Tyytyväisenä sukkahousuihin kävin paikallisessa Kelassa esittämässä avuttomuuteni. Kelan nainen oli kuitenkin kiva. Ymmärsi ongelmani, jota itse en ymmärtänyt. Kaipaan vähän vanhaa Kelaa, mutta eiköhän meistä tule vielä uudenkin kanssa oikein hyvät ystävät. Kunnes valmistuminen meidät toivottavasti erottaa.

Parin vuoden aikana olen jossain välissä unohtanut koukuttuneeni aikanaan The Mentalistiin. Viikon verran olen ottanut menetettyjä jaksoja takaisin, koska liika aktiivisuus tai päämärällisyys eivät kuulu lomaan. Ainoa päämääräni on selvitä opiskelubyrokratiasta ajallaan. Kaiken jännittelyn ja jonottelun päätteeksi saan kai kohta ilmoittautua läsnäolevaksi, ehkä ennen kuin pitää olla läsnä.

Puhelimen kuva-arkistojen syöverit kutsuivat mua tänään heti Kela-reissun jälkeen. Tasapainoelin on hämääntynyt pimeydestä, istumisesta ja raittiin ilman puutteesta. Onneksi löysin muutamia satunnaisotoksia miau-eläimestä.

lohikäärmepuu ja muita merkintöjä

En tiedä, voiko ihminen nähdä empatiapainajaisia. Luin Mandin nähneen painajaisia, joten seuraavana yönä juoksin karkuun frankensteineiksi muuttuvia kissoja ja ihmisiä. Viime yönä näin mukavampia unia. Nukuimme parin kaverin kanssa pienellä parvella, koska lattialla asui härkä, joka puraisi poikki ainoan huonekasvini.

Selvitin huonekasvini merkin reilun puolentoista vuoden yhteisen taipaleen kunniaksi. Se olisi pitänyt vaihtaa suurempaan ruukkuun jo kahtena keväänä. Kissa on syönyt siltä neljä lehteä poikki, koska sen uusi koti on matalammalla kuin vanha.

En osaa enää sanoa merkityksettömiä asioita. (Sellaisia itseni kannalta merkityksettömiä. Maailman kannalta merkityksettömiä puhuvat suunnilleen kaikki koko ajan kai.) Ehkä olen oppinut seisomaan sanojeni takana tai hiipimään vähin äänin pois epävarmojen sanojen luota. Jopa "totta" ja "juu" tuottavat uutta ahdistusta, ellen todella ole mieltä "totta" tai "juu". Jään sanattomaksi usein. Tai en, tulee usein sanaton olo.

Vierailijoiden virta jatkuu edelleen. Nyt pelailemme yhdessä Amnesiaa Mattiksen, Vilin ja kylään tulleen Pain kanssa. Eilen syötiin pizzaa. Lähimmässä pizzeriassa on halpa ja huono pizza, seuraavassa kallis ja hyvä. Elämä on sillä tavoin loogista. Illalla katsottiin Unelmien pelikirja. Siitä tuli hyvä mieli. Pidän elokuvista, joista tulee hyvä mieli. Muuta sanottavaa ei taida olla.

ja lauloivat vinoja lauluja

Kuten olen muutamaan kertaan todennut, oli mulla aikoinaan turistina kotikaupungissa -teemainen blogi. Tässä uudessa kotikaupungissa on vielä monta turistinähtävyyttä, joissa tahattomasti kulkee ihmetellen. Stadionin tornista ei tule mulle Vara-Harjua, koska sinne maksaa opiskelijaltakin sisään kolme euroa, eikä se edes ole yhtä korkealla. Hujusta plussaa. Samaan pikku hissiin tunkevista isotissisistä tytöistä miinusta. En varmaan ole maailman ainoa ihminen, joka haluaisi kiivetä torniin ennemmin portaita. Onko olemassa mitään tapahtumaa, Rappusfestiä?

Pesin juuri ensimmäiset pyykit omalla pesukoneella.

Jotten tutustuisi Helsinkiin liian nopeasti, ajattelin käydä Porvoossa. Kaikki tärkeät lähteet ovat jo monta vuotta yrittäneet sanoa, että Porvoo on hieno paikka. Yksi tärkeä lähde kertoi kuitenkin vasta nyt, että sinne pääsee pyörällä alle kahdessa tunnissa. Tärkeiden lähteiden mainitsemille reiteille syntyy usein ruuhkaa, mutta minähän tykkään ruuhkasta, jos sen mukana pääsee pyöräillen kaupunkilomalle. Ruinasin Mattiksen jo seuraksi, vaikka sen pyörässä on isompi ykkösvaihde kuin mulla.

hailakas

Siemailen vähän teetä ja unelmoin sisustushommista. Yleensä unelmoin sisustushommista pahimman kaaoksen keskellä. Asioihin vaikuttaminen tuntuu mahdollisemmalta.

paikan tunnelmassa

Mieli on hyvä. Viikon aikana luonani on käynyt paljon tärkeitä ihmisiä ja huomisesta alkaen niitä tulee lisää. Nyt ollaan taas vain minä, kissa, tietokone, ruokaa ja uutiset radiosta.

Kun saan koneelle Tumblr-filterohjelman, jaan sen ainoan oikean valokuvan, joka viikon ajalta on tallentunut.

Olen käynyt Töölössä valitsemassa tulevan asuntoni ja puistossa katselemassa Erittäin Nuorten voimakasta elämää. Samalla mietin, miten säästän itselleni ranskalaisen parvekkeen ja kuinka elämä on muuttunut vähemmän voimakkaaksi.

Ennen Tumblr-filterohjelmaa jaan tunnelmakuvan Korkeasaaresta.

Suunnitelmat valtaavat pääni, mutta annan niiden odottaa hetken. Pahvilaatikot eivät lopeta tuijottamista. Eivätkä anna armoa. Mikrokin on ehkä väärässä paikassa.