Mitäs sitä, kesän pomohenkilö vietti aika monta lomayötä täällä meillä leikittämässä kissaa ja mua. Mattis aloitti jo koulun. Ihasteltiin pomohenkilön kanssa kaupungin tuulia, vaikkei ajettukaan raitiovaunulla kuin kerran, eikä mertakaan nähty kuin joistain ikkunoista. Syötiin kuuluisimpia falafeleja uusien ystävien kanssa. Minä ostin bambimekon, vaikka oikeasti olisi pitänyt hankkia neuletakki. Maailma on täynnä tällaisia hurjastelun paikkoja.
Käytiin kuuntelemassa vedentakaista folk-musiikkia teltassa, jonka pihassa oli ihan kivoja valoja, vaikka kaikki katu-uskottavat flow-henkilöt varmasti kokisivat sellaisen minimalismin liian tavalliseksi. Musiikki oli vangitsevaa, ja ajattelin toivoa levyä vaikka joululahjaksi pyöräilykypärän ohella. Koska kertomukset, joissa ei kerrota lähdettä, ovat turhauttavia, tästä linkistä pääsette tutkimusmatkalle, jos sellaiselle on halua ja jaksamista.
Ei savua ilman tulta. Koska monta viikkoa on mennyt rennosti elämää juhliessa, saivat hepatiittimansikat tai lähestyvä syksy aikaan flunssan. Sitä on mennyt juhliessa muutama päivä. Matkallani kävin ihastelemassa myöskin juuri helsinkiläistynyttä kollegaani. Aikaa ja teetä vierähti. Tulin onnelliseksi siitä, että uskalsin lähettää viestin. Ja että uskalsin mennä ihastelemaan.
Hepatiittia tai ei, ostettiin oikeanlaisia mansikoita jatkoon. Lohdutukseksi tehtiin vähän muffinsseja, jotta varsinainen tekemättömyys ei rikkoontuisi. Mattis teki läksyjä ja minä ihastelin kauniita kuvia. Huomenna hommattomuus vaihtuu hommailuun, kodin neljä seinää yliopistomaisemiin. Isi sanoi, ettei se ole koulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti