Nautin salaisesti tosi paljon ja julkisestikin paljon vanhoihin aterioihin palaamisesta. Tässä jaksossa pistämme silmän nousevaan trendivihreään!
Nimittäin lehtikaaliin eli kaleen. Kale on ihan okei, koska suomalaiset ovat niin pahasti unohtaneet sen olemassaolon, että amerikkalaiset puhuvat siitä enemmän. Hiljaisten iltojen harrastukseni on siis selata ruokablogien kuvavirtoja. Kun virroissa alkoi toistua kale siinä ja kale tässä ja kale terveellistä ja kale hyvä, otin järeät googlausaseet käyttöön. Selvisi lehtikaaliksi, jonka metsästäminen ei ollut siihen vuodenaikaan kovin helppoa. Metsänäni kun on lähimarketit.
Eräs hajamielinen kauppareissu hyllystä tuijotteli pussillinen kalee, joten vein sen omaan jääkaappiin tuijottelemaan. Sitten googlailin lisää, jotta osaisin tehdä siitä jotain. Ylläolevissa kuvissa on ruokalaji nimeltään kalebataattisienimössö quinoalla ja juustolla. Siihen olisi pitänyt tulla viiniä, mutta kun valkoista on harvoin kaapissa, tyydyin viinietikkaan. En tiedä, onko se yhtään sama asia lopputuloksen kannalta, mutta hyvää tuli! Kolmesta seikkailupisteestä ruoka saa kaksi ja puoli. Kalepussi ja juusto maksoivat vähän enemmän kuin olisin halunnut, mutta toisaalta molempien riittoisuus pelastaa puolikkaan pisteen.
Toinen kaleruokalaji oli kuuluisat kalesipsit. Jos ei ole kuullut kalesta, on silti ehkä kuullut sipseistä. Koska maailma tykkää jutuista, mitkä on sekä hyviä että terveellisiä. Kannattaa koittaa, koska ne ei ole ollenkaan niin pahoja kuin epäilisi. Maistatin niitä myös sotilaalle, eikä se sylkenyt pois. Kisuki tykkäsi. Viimeinen kuva on hetki ennen varkautta. Keskimmäisessä kuvassa varron uunin edessä kalesipsiejäni taiteellisesti teen kanssa rapistunutta listaa vasten. Oi.
Reseptiä varten on googlattava kale chips tai lehtikaalisipsit. Mä sovelsin kolmesta ohjeesta nää räpellykset. Ekstrana samoja koskenlaskijasieniä kuin joskus aikaisemminkin. Jäivät yli bataattimössöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti