perjantai 3. lokakuuta 2014

tiivistettynä lämmön katoavaisuus

Toiset asiat ovat olemassa ja toiset eivät. Niiden väliin mahtuu erittäin paljon asioita, joiden olemassaolosta ei voi olla varma, voi vain laskeskella todennäköisyyksiä. Lisäksi on olemassa todennäköisyysmittarin asema mahdollisuus, että olemassaolo on lähtökohtaisesti humpuukia.

Yksi epävarmuuslausekkeeseen asetettava muuttuja olen minä, toinen toiset ihmiset, kolmas syksy, neljäs fyysinen todellisuus. 

Idän huvilan naapurit ovat vaihtuneet ja niin olen minäkin. Olen vaeltanut suunnitelmissa, joissa perustamme pienen ja lämpöisen humanistikommuunin, juomme viiniä ja keskustelemme kielitieteestä. Olen vaeltanut kantakaupungin kivillä ja siirtänyt kotini väliaikaisesti pieneen yksiöön lempeiden ystävien luokse.

Eräänä yönä käveltiin hiekkarannalle. Juoksin niin kauas pimeään, että saatoin vain ja ainoastaan kuulla ystävien puhuvan pimeästä ja kaukaa. Pyörin voltteja uimavalvojan telineessä ja juoksin takaisin äänten luokse. Lauloin muutaman kahdeksankymmentäluvun hitin ja lähdin juoksemaan taas. Juoksin ketun luokse ja leikin sen kanssa märällä sukalla. Mitään niin epätodellista en ole tehnyt hetkeen (olemassaolon humpuukimahdollisuudenkin huomioon ottaen).

Eräänä yönä käveltiin kaupungin rajalle. Silloin oli vielä tarpeeksi lämmintä käydä puskapissalla.

Eräiksi öiksi ajettiin mökille. Löysin hetkestä niin täydellisen onnen tunteen, että epäilin sen olemassaoloa. Tunteen, ihmisten, musiikin ja tuoksujen todellisuus saattoi olla vähän epävarma, mutta se epävarmuus ja irrallisuus lisäsi tarvetta paketoida hetki hyvin ja kaivaa esiin joskus huonompana. Harjasin tukkaa kokonaisen päivän. Kylämarketissa kaupunkilaisuuteni piiskasi mua naamaan raivokkaasti ja alkoi vähän pelottaa.

Räjähtää on olemassa vaikka räjätä ei olekaan. Se olisi liian suurpiirteinen kuvaamaan ihmisten maailmaa, mutta maailmankaikkeuden mittakaavassa sille voisi olla käyttöä. 

Lisäksi pyörityksessä ovat olleet kieliopilliset metaforat ja niiden ekologinen lokero, väkivalta ja sen tutkimisen haasteet, yhteiskunnan rakenteelliset vääristymät ja niiden taipumus hävitä silmistä, elämä ja sen sietämätön olomuodottomuus.

Ennen syksyä kävin Berliinissä. Olisin käynyt myös Virossa, elleivät ystävällismieliset laivahenkilökunnan jäsenet olisi käännyttäneet mua pois ennen kuin Helsinki ehti jäädä laiturille. Lintu oli tehnyt pesän terminaalin reunaan. Tein pikaisen ekskursion Heinolaan makaamaan alasti laiturille katselemaan Linnunrataa. Pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni beer pongia.

Pitäisi lähteä saunaan, mutta pelkään sen häviävän olemasta jossain tässä matkalla, Helsinki velloo niin voimakkaasti. Oon nukkunut hieman enemmän päivin kuin öin ja surrut hieman enemmän sisältä kuin ulkoa.

5 kommenttia:

  1. Näin syksyisin on kyllä ihanaa pitää takkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin kerrassaan on! koska vihreä takkini on seikkailuilla, olen pitänyt punaista. voisin silti sopia tärskyt vihreän takin kanssa lähitulevaisuuteen.

      Poista
    2. annan takille numerosi ja hän soittaa kun on sillle sopiwa aika. soittanee huomenna.

      Poista