Elän edelleen hämmentyneessä hämmennystilassa. Käytin eilisestä päivästä liian monta minuuttia huumapäiseen uusien tekstien etsimiseen siihen nähden, että olisi pitänyt lukea globalisaatiosta ja maailmankansalaisuudesta. Laskin sen varaan, ettei tylsistä jutuista tarvitsisi kirjoittaa ja ettei kivoista jutuista tulisi tylsiä kysymyksiä. Laskin väärin.
Mutta hämmennystilasta ymmärsin jälleen hieman paremmin, kuinka täynnä tekstiä maailma on. Koska pelkästään jokaisella suomalaisella on blogi ja joillain kuten mulla viis. Tai kuusi tai seitsemän. Hämmennystilassani saastutan lisää, vaikka näihin aikoihin tämä blogi on vielä tiukasti vain omassa valvonnassani. En ole aivan varma, minkälaista tekstiä uskallan päästää matkalle löytymään miljardimiljardien muiden tekstien joukosta jonain päivänä.
Sitten heräsin todellisuuteen ja ymmärsin, ettei sillä ole kovin paljon väliä, se menee sinne kuitenkin. Periaatteessa en ole "kyl mä ku muutki"-asenteen lempparikannattaja, mutta tänään vetoan siihen. Edellinen blogi (yksi niistä) oli siitä kiva, että ainakin olin kerrankin määritellyt juttuaiheet tarpeeksi avoimiksi, että jos toisena päivänä tekee mieli keskustella jotain diippii shittii, niinku marginaaliblogit, vaikka saippuakuplien pintavärin syvimmästä olemuksesta, ja toisena päivänä kiinnostaa enemmän peilin kautta otetut blingkuvat uusista kirpparivaatteista, niin se oli sitten sallittua. En vain koskaan ostanut kirpparilta mitään, mitä olisin oikeasti viitsinyt kuvata peilin kautta. Enkä kyllä puhallellut paljon saippuakupliakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti