Kirjoittaminen on taas pyöriny mielessä. Kun aivon kaikki energia ei mene suorittamattomien tehtävien olemuksien analysointiin, jää vapaille ajatuksille tilaa. Vaikka hömppäelokuvat eivät olisikaan kaikista hedelmällisin viihdemuoto, vanhat mustavalkoiset Chaplinit ovat. Olen myös lukenut yhtä suurta illuusiota. Ja syönyt kalaa. Kaiken tämän keskellä olen varma, että jotain pitäisi sanoa.
Suorittamattomat tehtävät vaativat edelleen analysointia jossain tulevaisuudessa, mutta jouluisissa aamupöhinöissä aloitin muutoksen omassa suhtautumisessa, jotta saiisin itseltäni rauhan nukkua vielä muutaman minuutin. Vaikka aamuherätykset loppuvat muutamien viikkojen jälkeen, monet muut tehtävät muuttuvat entistä tärkeämmiksi. Yleisesti analysoin sen väistämättä ahdistavaksi, mutta tänä aamuna vaihteeksi mahdollisuudeksi.
Sen pidemmälle en antianalyysissä päässyt, mutta onpahan huolettomampaa hetken. Hyvää joulumieltä ymmärtäjälleen.
Varsinaiset joulumielen aiheuttamat aivopierut asuvat vielä julkaisemattomilla mailla. Syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti