meta

Jallitan syntikirjaa taas, painan tee merkintä ennen kuin julkaise. Mun elämässä ei ole voinut tapahtua mitään uutta, koska vanhat tarinat on täysin jämähtäneet kilometriluonnokseksi. Se on niin pitkä, ettei sitä voi julkaista enää edes kokonaisena. Tässä siitä pieni, kontekstistaan irroitettuna mitäänsanomaton palanen:

"oh deer. mun elämä jotenkin selittää itseään. oon kokenu pieniä ja suuri tragedioita, ottanu ne kaikki koosta huolimatta tasapuolisen raskaasti, mut blogia oon kirjottanu oikeastaan siitä asti ku oon osannu määritellä ne tragedioiksi. eli tää homma onki mulle vaa suojelukeino. mitäs vittua. miks yllätyin?

kuuntelen jostain syystä täntstänts-musaa. tykkään sellasista naisista, jotka laulaa, vaikka ja koska niillä on vähän hassu ääni.

oon ollu yksin ja etsiny seuraa jostain. en oo etsiny sitä enää täältä, kun viimeksikään ei tärpännyt. tärppääminen on kiven alla, jos tärppäiltäviä on viisi, joista kolmelle on jo soittanu. juttelin kujan kaa blogeista ja menin taas vähän sekasin. tuli pakottava tarve julkaista vielä yksi paskamerkintä ennen kuin alan olla Huippu Blogisti. jarkko laulaa yöradiossa."

Vitsi vain, ei sillä ollut alunperinkään ympäröivää maailmaa selittämässä. Nyt oon turvallisesti J-townissa pahvilaatikoiden keskellä, kun on jonkun muun vuoro muuttaa välillä. Sekalaiset artistit laulavat Jouluradiossa. Eilen mulla ja Seikkailulla oli vuosipäivä. Ei tunnu siltä, mä olin leipoo pipareita. Söin piparitaikinaa niin paljon, että tuli paha olo ja olin mutkalla lattialla.

Kerron myöhemmin vaihtuvista kaupungeista, unettomista öistä, hurmiollisista kokemuksista, kahden viikon flunssasta ja sellaisista. Siihen saakka voitte kuvitella edelliset omille kohdillenne, kertomus tulee olemaan hyvin samanlainen.

Loppukevennyksenä:
"Sun tukka on ihan ku elokuvasta…"
"…"
"Siis Hobitista tai jostain."
Kiitti äiti.