Ote itseltäni tammikuulta:
"Välillä kaikki muut ihmiset tuntuvat selviytyvän velvollisuuksistaan paremmin kuin itse osaisi edes unelmoida. Vapaa-ajan luovista puhdetöistä puhumattakaan. Ihminen on edelleen mulle paradoksi siinä määrin, etten ymmärrä, kuinka yhtäaikaisesti saattaa sekä puristua henkisesti erilaisten tahto-, ahdistus- ja tarvetilojen välissä muodottomaksi massaksi että viettää fyysisesti letkeän joutilasta elämää. Keho makoilee heinä suussa riippukeinussa aivan samassa hetkessä, jossa mieli kietoutuu itseensä siltä osin kuin se ympäröivää rajoitusten maailmaa ymmärtää.
Hyvin varmasti jossain tulevaisuudessa joutilaisuudesta aiheutuvat byrokraattiset ongelmat saavuttavat fyysisen ruumiini, jolloin luultavasti kuihdun nälkään.
Sitä ennen on vielä päiviä iloittavaksi ja ihmeitä havainnoitavaksi! Sanoista tekoihin ehtii muulloinkin. Lehdessä teologi sanoi, että Jeesus paheksui hengen velttoutta eikä suinkaan joutilaisuutta.
Mulle vuodenvaihde on ehdottoman tärkeää ja käänteentekevää. Mun maailman luonnonvoima. Lähiaikoina vuoteni vaihtui kaksi kertaa.
Mieleni halajaisi jonkinlaista lupausta tulevalle vuodelle kaikkien ihmisyyttä parantavien projektien™ oheen. Lupauksen kokoinen kokonaisuus voisi syntyä inttämisen vähentämisestä. Ihan joka kerta ei tarvitse olla periaatteellisesti eri mieltä.
Jonkun villin tanssijan kyynärpää luultavasti mursi kylkiluuni.
'Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi.'
– Tuutikki
tila: Olin menossa ajoissa nukkumaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti