perjantai 14. helmikuuta 2014

vielä kerran kuolemitta


Mulle esitettiin kysymys, miksi edellisestä Instagram-päivityksestä on jo viikko. Jatkokysymyksenä, oonko kuollu. Edellisenä päivänä olin jo kertonut etten ole kuollut, vaikka en ole reagoinut mihinkään kahteen viikkoon.

Diagnosoin lievän luovan välikuoleman.

Inspiraatio on yleensä luokittelussani taruolento, mutta sen yllättäviin seikkauluihin toisaalla on hyvä vedota lievässä luovassa välikuolemassa. Luovuudella on liian paisuteltu merkitys yleisaistittavassa ilmapiirissä, minkä takia joudun lisäämään diagnoosiin aputermin lievä. Jotta voi harjoittaa edes lievää luovuutta, pitäisi arvostaa sitä mitä tekee tai miettii tai on mieltä. Joku tunteista pitäisi osata nostaa käsiteltäväksi. Ennen sitä istuskelen levähtäneen rasian kanssa lattialla ja odotan, että joku muu siivoaa, kun itse yritin jo ja olin huono.

Vitsi. Istun kissan kanssa sylikkäin tuolilla. Eilisellä estetiikan luennolla huppariin pukeutunut kulttuurintutkijamies kertoi, kuinka tuolit ja kengät ja katukivet ovat vain luomassa illuusiota, että ihmiset olisivat jotenkin irrallisia maailmasta, vaikka todellisuudessa viilaamme omiin linsseihimme. Olin jokseenkin ihastuksissani miehen meiningistä. Yleensä suhtaudun varauksella henkilöihin, jotka puhuvat maailmasta ja sen sisältämästä todellisuudesta, koska niistä on vaikea puhua toiselle henkilölle uskottavasti, ellei toisella henkilöllä ole mustaa aukkoa todellisuuslokerossa. Miehen uskottavuus nojasi perusteelliseen ymmärtämiseen. Heikommalla kuuntelemisella olisi alkanut pelottaa, mutta mä nielinkin kakomatta jutut kummittelun infrastruktuureista. Koska ne syötettiin pelkällä katselutavalla yliluonnoitta ja outouksitta.

Alan epäillä, että mulla on sittenkin jossain todellisuuslokeron nurkassa musta aukko pelkän ajelehtivan roskan takana.

Se laatikoista ja kauaksi rannalle jääneestä konkretiasta. Lähden huomenna junalla Jyväskylään katselemaan mäkiä ja järviä. Jos hyvin käy, ehdin leipomaan kakkua! Aion kerätä pahaa-aavistamattomien ystävieni puheesta erilaisia variaatioita tervehdyksistä tai persoonapronominien käytöstä, jotta voin myöhemmin liittää ne aineistoksi analyysiin. Maanantaina tulen junalla pois Jyväskylästä vain lähteäkseni sinne vielä kaksi kertaa ennen maaliskuun loppua.

Tänään retkeilen pohjoisessa Helsingissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti