Muistin perukoilla on kevyesti havaittavissa viisikymmentä kertaa, jolloin tarina on alkanut siitä, kun olisi pitänyt jo olla nukkumassa. Viimeiset kaksi vuotta kyseisten alkusanojen esiintymistiheys on laskenut laskemistaan, sillä omassa kodissa nukkumaanmenoaika on äärimmäisen liukuva käsite. Pitkästä aikaa pitäisi olla nukkumassa! Eikä siitä edes kuuluisi iloita.
Muistin perukoilla pölyyntyy myös muistot merkinnöistä, joissa nautin sopivasta kiireestä. Jostain syystä myös kiire tuntuu ystävältä. Pitkästä aikaa. Kiire on aivan kaunis, ellei henki ole vaarassa. Lisäksi epäilen, ettei kauneutta vain ehdi katsella kuolemanhädässä.
Kun juna vei mut Keskimaahan edellisen kerran, otti se kyytiinsä myös erään toverini. Toverin mielestä oli hyvä ajatus lähteä kanssani aamujunalla tuntemattomaan kaupunkiin, kun pikkutunnit olivat tyrehdytäneet kaiken julkisen liikenteen omaan kaupunginosaan täällä. Jonain päivänä minäkin pystyn samanlaiseen avoimuuteen maailmaa kohtaan. Ennen kaikkea jonain päivänä mulla on aina taskussa ylimääräiset kolmekymmentä (kuusikymmentä) euroa seikkailua varten.
Keskimaassa haistoin ensimmäisen lupauksen kesästä. Menneenä suvena lihansyöjäkasvissa kanssani työskennellyt henkilö istui erään illan tuoksinassa seurassani uuden juottolan sohvalla (toim. huom. useamman juottolan vessajonon soisi ohjautuvan mukavalle sohvalle). Henkilö tuoksui kesältä ja abstrakteilta lupauksilta. Keskustelussa höyrysi luova ala ja punaviini. Itsensä kaltaisiin henkilöihin törmää usein, koska karkeasti ystävät valitsee yhdistävän samankaltaisuuden tai vastakohdan perusteella. Samassa kapakissakin kanssani oli lisää luovan alan rakastajia, nugettien ystäviä, lihansyöjäkasvin rakentajia, helsinkiläisiä, jyväskyläläisiä, normeiltaan epävarmoja, teatteri-ihmisiä, kimppavessailijoita, vaaleanpunaisten leivossateenvarjojen pauloihin joutuneita ystäviä ja vieraita. Jokaisesta riittäisi tarinoita ja jokainen ansaitsisi tarinan. Tänään tarinan sai kesäntuoksuinen henkilö, joka ensimmäisenä henkilönä maailmassani yhtyi mielipiteeseen punaviinin ja teen samasta tasosta henkisinä tunnelmanluojina.
On hassua, miten pitkänkin ajan päähän muistaa ympäröivät ajatukset. Kun mietin kiireitä, ympärillä oli ajatuksia elollistetuista niittykukista ja lokeista. Menen myöhemmin tänään viettämään vuosijuhlia pukukoodilla smart casual. Laitan kirkkaanvärisen ja lapsellisen mekon. Huolettoman jakun lisään pelkkää intoani lyödä leikiksi, koska kuinka smart ja kenen casual.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti