nukkuva kissa ja muita kaskuja

Olen hienoisesti tyytymätön itseeni. Kello on joitain minuutteja yli 01. En ole nukkumassa, vaikka väsymys painaa silmään. Löydän itseni ihmettelemästä itseäni ja muita. Kävin ensimmäistä kertaa Iholla-sarjan infffosivulla. Siellä oli paljon hieman kurjia nimettömiä kommentteja sarjan Hahmoista. Mulle tuli paha mieli, koska tänään tuli jakso, jossa Hahmot näkivät itsensä telkkarista ja selasivat niitä sivuja. Kyllä munkin mielestä sarjassa on paljon omituisia asioita presented by Hahmot, mutta mä en kyllä tiedä Hahmojen koko elämästä niin paljon, että uskaltaisin mennä julistamaan mitään. Paitsi sen, että olen totaalisen koukuttunut stalkkerointisarjaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää aikaa kuin tutustua tuntemattomien ihmisten elämiin?

Haha, hauska siirre seuraavaan aiheeseen!

Parempi tapa viettää aikaa on tutustua tuttujen ihmisten (ystävyystovereiden) elämiin! Tapasin tänään molemmat blogin viralliset lukijat yhdellä kertaa ja olin onneni nyppylöillä. On raikasta tavata joskus muitakin kuin a) päivittäisnaamat (jotka ovat kyllä myös erittäin rakkaita, ei saa lukea väärin, aina joku kuitenkin lukee väärin, sadan vuoden päästä joku lukee tämän ja kuvittelee jotain aivan absurdia minusta, ellei internet tuhoudu kirjastopalossa) b) kissa. Oli raikas melkein kevätilma, joten Saara oli tullut pyörällä. Mandi ei, koska sillä on vähän pidempi matka. Mulla oli paras mieli pitkään aikaan.

Kaikki tuntuu aika pehmeältä. Ei pumpuliselta, vaan lutviutuvalta. Kirjat eivät lue itsejään puolestani, mutteivät kirjat ole aikaisemminkaan tehneet mitään sellaista. Vaikka olen edelleen huolissani jääkarhuista, olen myös innoissani keväästä. Teatterissa teatterin perään on pieni hengähdystauko. Jääkaapissa on ruokaa:

PANAANIKANELIKAAKAOHUNAJAJUGURTTIA! Vielä musta ruokablogisti tulee.

Ja nukkuessaan kissani on mitä hellyyttävin pieni nisäkäs.

Mä en voi lopettaa tälle kuvalle nauramista. Oma vitsi, paras vitsi.

Niin että mun elämähän on oikeastaan ollut koko tän viikon ihan reilassa. Miksi murehtia lyhyistä yöunista, kun saan herätä juuri silloin kuin itse haluan.