maanantai 4. helmikuuta 2013

painan, painan...

Muutama vuosi sitten kirjoittelin nyttemmin muulta maailmalta edesmenneessä blogissani kuntosalin kauheuksista. Syksyltä alkanut tutkimuksellinen treenaamiseni sytytti halun löytää kyseinen teksti. Kahlasin vanhoja arkistoja hetkisen ja löysin sen. Kiteytettynä sisältö:

MITÄ SANOIN
-kuntosalit haisevat pahalle
-kuntosalit maksavat todella paljon liikaa
-kuntosaleilla joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa ja valitettavan usein he ovat tuttuja
-kuntosali aiheuttaa naisille miesten kädet
-kuntosaleilla joutuu kilpailutilanteeseen tahtomattaan
-on kivempi mennä kävelylle koiran kanssa

Nyt muutaman kuukauden kokeilun jälkeen korjasin väittämäni.

Kuntosalit haisevat edelleen pahalle. Pahinta on oma hiki ja pistävä limaisen raudan haju.
Kuntosalit maksavat edelleen todella paljon liikaa. Siksi olen kiitollinen, että saan kokeilla sitä käytännössä ilmaiseksi.
Kuntosaleilla käy edelleen muita ihmisiä. Siksi olen kiitollinen, että saan kokeilla sitä pienen lähtötasoltaan samanlaisen ryhmän kanssa.
Mulla ei ole ainakaan vielä miesten käsiä, vaikka olenkin nostanut mielestäni utopistisia määriä rautaa. Pelkään miesten käsiä edelleen joka tapauksessa.
Kuntosalien kilpailutilannekin on edelleen olemassa (ps. kai jokainen on lukenut uutisen huomautuksen saaneesta ähkijähenkilöstä... kuolettavaa), mutta edelleen olen kiitollinen salaisesta etumatkasta, jota saan hankkia.
Koiraa ei ole enää lähistöllä, enkä ole tykännyt käydä sen kanssa kävelyllä moneen vuoteen. Vaihdoin hc-modelle eli juoksentelemaan aivan itsekseni.

Korjailun jälkeen huomasin, että olen tehnyt keskimäärin aika hyviä huomioita, syynä hyvä lähtötaso tai olematon kehitys. Kaiken vaivannäköni jälkeen päätin julkaista tutkimukseni tulokset täällä. Lupaan, etten enää puhu kuntosaleista. Ällöttävää. Ällöittävää.



Lohdukkeeksi: tässä mä jonkin jännemmän äärellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti