Terhi Kokkonen laulaa juovansa kahvinsa miten sattuu. Sillai mä juon teen. Huomenna juon teetä Manen kanssa. Voisin kirjoittaa miljoona teen olemukseen syventynyttä artikkelia, koska tee on hyvää ja sen juominen kivaa. Myös kahvista ja kaakaosta mulla on paljon sanottavaa, mutta niitä ei raaski juoda kovin montaa kuppia päivässä, koska ne ovat teehen nähden kalliita juotavia. Hyviä silti. Lämpimiä. Teen kaltaisiin aineisiin on miellyttävä addiktoitua. Koska mun mahalla on ongelma joka toisen ruoka-aineen kanssa, oon ajan kanssa alkanu käytännön syistä addiktoitumaan niihin, mitkä ei saa vatsaa heittämään voltteja pelkästä ajatuksesta.
Ei, niillä ei ole mitään taiteellista tai sisällöllistä arvoa. Mutta kaikistahan on kivaa, että tekstin seassa on kuvia. No, minusta ainakin on. Avauduin aiheesta joskus, kun täytin merkinnät kuvilla pilvistä, loskasta ja meitsin varpaista.
Pirina kävi luonani teellä ja HC-valokuvaussessiossa. Otin siitä taidekuvia. Otin taidekuvia myös kissasta, koska innostuin oikean kameran luomasta mahdollisuudesta näyttää valokuvassa muutakin kuin musta möykky, jolla on korvat. Voisin hankkia vaikka pupun, jotta voisin kertoa muitakin kuin kissatarinoita. Mun elämässä ei nyt tapahdu muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti