arki

On kiire taas. Kaikki tietävät sen jo, koska kaikilla on kiire. Kaikista parhaiten mä tiedän sen itse, sillä olen elänyt viime vuodet luoden itselleni koko ajan tuoreita kiireitä. Lupaan tehdä sitä, lupaan tehdä tätä, jätän tuon tekemättä. Uni on lasten elämässä aliarvostettua. Mediasta saa sellaisen käsityksen, että on okei ja cool olla nukkumatta öisin, mikä johtaa pidemmällä aikavälillä henkisiin sairauksiin. Syömishäiriöt saavat liikaa huomiota unihäiriöiden mellastaessa rauhassa.

Mun päässä asuu kielioppi-intoilija. Se on asunut siellä kauan, mutta sen vahvempi veli (Ponteva) tahto venyttää sääntöjä oman mielen mukaan on vaientanut sen huutoja. Nyt se pieni intoilija on onnensa kukkuloilla, kun yli Oppilas-kirjoitukset tarvitsevat sen supervoimia enemmän kuin mikään muu ikinä. Ystävien ja tuttujen aloittaessa kolmatta vuosikymmentään huomaan itse eläneeni lähes kaksi. Näiden kahden vuosikymmenen aikana ei ole ollut mitään vastaavaa voimainkoetusta ja Suurta Tärkeää Etappia kuin kirjoitukset. Ainakin kysyttäessä äitiltä, opettajilta, kielioppi-intoilijalta tai korkeakoulujen pääsyvaatimuksilta.

Historian kertauskurssin huojentavin huomio liittyy kieleen, ei historiallisiin faktoihin. Vaikken tietäisi kysytystä asiasta mitään, voin tehdä varmat kaksi pistettä kertomalla kauniisti sen, mitä tehtävänannossa sanotaan.

Yritin kuitenkin sanoa, että kiinnitän entistä enemmän huomiota tahallisiin kielivirheisiin blogitekstissäkin. Mikä näkyy muualle vain tämän tekstin ansiosta. Erilaisten ratkaisujen ilolaatikossa oli metatekstiä. Rakastin sitä. Rakastan lähes kaikkea, missä on etuliite meta-. Vaikka ymmärrän hyvin vain osaa niistä, jotka tiedän. Metafysiikka on paljon metafilosofiaa yksinkertaisempaa. Sikäli mikäli uskon vuoden takaisia esseetuloksia.

Ajatukseni pursuilevat.

Opettelen käyttämään vihreää teetä oikein. Olen aina tykännyt siitä, vaikka valmistustapa onkin hifistelijöiden mielestä täysin väärä. Google on saanut kyytiä, kun olen haeskellut sellaista lämpömittaria, joka kertoisi tarpeeksi nopeasti veden lämpötilan. Ellen olisi syvästi rakastunut punaiseen vedenkeittimeeni, harkitsisin lämpämittarillista keitinlaitetta. Näin ylös kirjoitettuna olen selvästikin oppinut valtavasti uusia asioita kuluneiden viikkojen aikana. Valitettavasti ne ovat melko kaukana lukion ranskan kieliopista tai lomasanastosta. Haaveilen myös kauniista uudesta kahvinkeittimestä, johon en olisi laittanut keitinvettä sen omalla kannulla. Koska vanhat rasvat joutuvat kannusta keittimen vastuksiin ja härskiintyvät sinne. Tieto on ihmeellistä.

Näin pursuilun lopuksi voisin asiaan kuuluvalla tavalla julkaista muutaman herkullisen ruokakuvan, joita puhelimilla otetaan!

Tämä on pakastimessa jäädytetty ja sitten jääkaapissa sulatettu edesmenneestä lähiulkomaalaisruokakaupasta hankittu jelly. Oli ihan hyvää.

Tämä on alennusherkkusieniä ja Koskenlaskijaa. Sienet Lidlistä ja juusto Herkusta.

Mulla on oikeastaan vain yksi lautanen käytössä. Tässä: pillikaakao, lohi ja couscous -salaatti ja. Lusikka.