vuosi 2013

Ei ole enää erityisen alkuvuosi. Kuudesosa 2013:sta on jo kulutettu jonnekin. Inspiroiduin kaikkien blogien uuden vuoden aikaisista "tämmöne vuosi mulla oli :):)" -kertomuksista siis jo kaksi kuukautta sitten. Enkä siis ajatellut tehdä kollaasia kaikista viime vuonna otetuista kuvista, niitä ei edes olisi montaa. Havahduin jo hyvissä ajoin siihen tosiasiaan, että tämä kuluva 2013 tulee pitämään sisällään enemmän muutoksia kuin muutama edeltänyt vuosi yhteensä.

Ekakski mä aloitin sotaleskeyden tammikuussa. Se ei ole mulle luultavasti yhtä suuri asia kuin se on residenssin housulle. Mä saan nöpöttää tyytyväisenä kotona, se se joutuu matkustamaan joka viikko Kajaaniin. Mutta tämä on silti pelottavan suurten massojen mielestä suunnilleen tärkeintä mitä suomalainen ikinä elämässään tekee. Että kerta.

Tokakski mulla on meneillään pitkä ja monivaiheinen operaatio ValmistuLukiosta. Tänä keväänä saan sen lopullisesti purkkiin, mikäli mitään odottamatonta ei satu. Tämän kevään terminaalivaiheet ovat (/ olleet):

1) pakollisten kurssien loppuun harominen

2) penkkarirekkailu

3) kaksi viimeistä pakollista kirjoitettavaa (ja lisähaasteena pari ylimääräistä)

4) juhlien kokoon askartelu

Kaksi kolmesta on hoidettu, joten ollaan niukasti voiton puolella.

OVL:n lisäksi kunnon kansalainen anoo ja hakee paikkaa valitsemistaan jatkokoulutuspaikoista. Itse olen valinnut itselleni pari korkeakoulua ja yhden ammattikorkeakoulun. Niitä varten pitää käydä läpi opiskelu-/oppimis-/pääsykoe-/ennakkotehtävärumba, jonka tiedän jo valmiiksi erittäin helvetilliseksi. Tämän vaiheen lopuksi minulla joko on jatko-opintopaikka tai sitten ei ole. Kummin käykään, on se valtava muutos tähän hetkeen.

Niin, ja mun sotaleskeys ehtii myös loppua tämän vuoden aikana. Sittemmin sitä ei toivottavasti tarvitse kokea enää koskaan. Sota ei ole iloinen asia.

Viimesekski. Kaupunkia vaihdan hyvin suurella todennäköisyydellä. Karistan tämän lähes kaksikymmentä vuotta kestäneen kotiseuturakkauden pölyt lahkeista ja paarustan innolla kohti uutta maailmaa. Niin mä kuvittelen, ja siinä kuvitelmassa on hyvä elää vielä hetki. Oikeasti olen kiintyvää sorttia, eikä kotiseuturakkaus häviä mihinkään.

Ei saisi unohtua muihin aiheisiin kolmeksi tunniksi kirjoittelun lomassa. Nyt mun päässä pyörii vain eurot ja kamerat niihin suhteutettuna. Siksi annan teille loppuun hyvän tässä välissä bongatun filmivinkin (, jonka olen linkittänyt jo melkein kaikille)!