Yksi mun suosikkityypeistä on ehdottomasti se, joka käy naulaamassa julisteita niille tarkoitettuun seinään. Se on tärkeää työtä. Oon itseki harrastanu sitä. Ikkunan alla olevaan seinään käy monet julistemiehet naulailemassa, mutta yhdellä on reppu ja parta. Luulen ainaki, että sillä on parta, mutta mulla on harvoin silmälasit keittiössä.
Kävin tänään helluntaisalissa eväsretkellä. Toverini sanoja lainaten, olo on "väsynyt mutta onnellinen". Ajattelin ylioppilaskisojen kunniaksi kirjoittaa elämäni ensimmäisen kuvaesseen. Nähtäväksi jää kannattiko riskinotto vai oliko se pelkästään hölmöä. Yli puolet kisoista suorittaneena voin alkaa yleistää: mä viihdyn niissä. Olen aamusta assti hyvällä tuulella ja rakennan eväät viimeisen päälle hyviksi. Tänään hitiksi muodostui manteleita ja rusinoita sisältänyt seikoitus, jota haukuttiin huonoksi valinnaksi vielä aamulla. Hah, ei ollut.
Muutenkin rakastan monimuotoista eväskulttuuria. Eväs on tapa syödä ruoka jossain muualla kuin ilmeisessä tilanteessa ja paikassa. Koska tilanne ja paikka ovat erilaiset kuin normaalisti, eväs maistuu aina tavallista ruokaa paremmalta. Suosikkejani eväsmuotojen saralla ovat kisaeväät, talviurheilueväät, leppoisan kesäpäivän eväät ja kotieväät. En söisi ruskettuneita banaaneja kuin evääksi. Ruskettuneillekin banaaneille tulee antaa mahdollisuus.
Tänään dataan, en mene käymään abitreenisivuilla, juon oikein paljon teetä ja mietin tulevaisuutta historian sijaan. Kissakin on äitilässä hoidossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti