Dam dam dam. Suunnaton into päivittää kaikkea päivänpolttavaa kaivoi itsensä jostain kolosesta. Maaliskuu on melko varma syyllinen. Olen varma, että kaikki salaa innostuvat omista synttärikuukausistaan. Edes vähän. Mun synttäreihin on vielä aikaa kauan. Ne ovat kaukana kirjoittelurupeaman tuolla puolen. Siitä huolimatta maaliskuu on virallinen harmaa kevät -kuukausi ja mulla on erittäin suuria ajatuksia omasta lahjonnastani.
Uusi reeniohjelma vaihtui eilen. Tykkään siitä! Mane kävi tänään Domino-teellä. Tykkäsin siitäkin! Myös pikkusisar kävi Domino-teellä!
Eilen syvennyin konkreettisten arkistojen sijaan digitaalisiin arkistoihin ja aloin selvittämään mun ja kuvakansioideni välistä pitkään jatkunutta skismaisuutta. Emme ole vieläkään erityisen läheisiä, vaikka joku tolkku löytyi ensimmäisissä kolmessa kansiossa. Kolmestasadasta. Tuli ikävä kesää, yhtä maailmalle päästämääni mekkoa, Pariisia ja ranskaperhettä. Hieman katkerana muistelen myös aikaa, kun Photoshop oli uusi ja mullistava asia ja osasin sillä enemmän temppuja kuin nyt. Olen aina pitänyt mauttomista kuvista, sen näkee. Seuraavissa kuvissa ei ole mitään kikkailua. Paitsi että ne on julkaistu alunperin jossain toisessa mun blogissa.
Ymmärsin jotain. Halu elää muiden elämää kasvaa, kun omassa ei tapahdu mitään. Elämässä ei ole mitään vikaa, päinvastoin rakastan sitä tyynenä ja rauhallisena. Mutta se ei tarkoita ettenkö tähän pysähtyneeseen olotilaani nauttisi ekstra-annosta hienoja ja vähemmän hienoja blogielämiä. Voi kuinka haluaisinkaan yhtäaikaa pystyä ostamaan joka päivä uuden mekon, tekemään jotain niistä mielettömistä ruokalajeista, joita kaihoisana tuijottelen, matkustamaan jokaiseen mielenkiintoiseen paikkaan maailmassa, kirjoittamaan niistä kauniisti ja lisätä vielä pari päräyttävää valokuvaa seikkailuilta. Luulen ainakin haluavani.
Olen juuri sellainen, joka keskittyy miettimään kivoja asioita niin kovasti, että unohtaa loppujen lopuksi tehdä ne. En aina ole, mutta taipumus löytyy. Kirjoitukset yms. kiire herättää taipumuksen. Väitän töksähtelevyyttä tehokeinoksi, vaikka todellisuudessa en vain jaksa muotoilla loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti