olen puoleni valinnut

Seuraa nolo avautuminen.

Sellainenhan sieltä paketista paljastui! Arvoin pitkään keskenäni, uskallanko edes mainita laitteen vaihtumisesta. Laite on kuitenkin mielestäni yksi kauneimpia omistamiani esineitä, joten en loppujen lopuksi mitenkään olisi voinutkaan malttaa olla laittamatta sen kuvaa tänne. Tämä päivä on kulunut pitkälti itsekseen hihitellessä ja tällainen ilme naamalla: ( :] ). Tästä alkoi matkani kohti parempia kuvia ja huonompaa loppukevään koulumenestystä.

Ihmisen alitajuinen itsesensuuri on kyllä mielettömän toimiva. Onneksi tämän blogin toinen nimi voisi olla Paskablogi, joten seikkailun alkuvaiheetkin on aivan laillista tallentaa tänne ihmisiä ja itseäni viihdyttämään.

Yllä on ensimmäinen kameralla otettu kuva. Olisin laittanut sen tänne, vaikka se olisi ollut vielä tätäkin turhempi. Muokkaaminen on turhaa, jos kuvat ovat lähtökohtaisesti jo tarpeeksi hölmöjä.

Tällai yksinasujana ei ole kamalasti vaihtoehtoja kuvauskohteiksi. Oikeastaan niitä on kaksi: kissa ja oma naama. Vaikka ihmiset monesti katselevatkin mieluummin toistensa naamoja kuin eläinkuvia (tai internetin kulta-aikana ne voivat olla jo lähes tasavertaisessa asemassa), itse koen tosi hauskaksi sen, että saan lopultakin kissasta kuvia, joissa se ei näytä pelkältä möykyltä. Kuva maalipurkeista oli järjestyksessä toinen kuva, alempi taas tahattomasti hauskin.

Tästä ei nyt sitten ole enää paluuta entiseen. Blogi täyttyy höpinöillä, jotka kaikki kameran omistavat ovat käyneet läpi jo monta vuotta sitten. Samoin olen itse, mutta saan suurta tyydytystä voidessani höpistä jälleen. Olen virallisesti valinnut puoleni tässä ikuisessa sodassa Canon- ja Nikon-tyttöjen välillä. Musta tuli Olympus-tyttö.

Uusi tunniste on omistettu Pirinalle.