pakastevihreä

Eilen upposin jonnekin aikaan, kun lähdin yötä vasten käymään läpi suunnatonta vuosien saatossa rakkaudella kerättyä tavarakokoelmaani. Radiolla oli keskiviikko-torstaiseen tapaansa toiveiden yö, eli sieltä soi omituisia kipaleita, joita yötyöläiset ja -kyöpelit haluavat kuulla. Tykkään melkein kaikista niistä.

Siksi oli kuitenkin vaikea herätä tänä aamuna. Keskelle kesken jäänyttä kaaosta. Kerron kaikille, kuinka viihdyn kaaoksessa, kunnes päästän jonkun käymään. Silloin murut, roskat ja likaiset astiat näkee aivan uusin silmin.

Luulen, etteivät kaikki Isot Ihmiset muista enää, millaista oli olla opiskelija. Se oli sellaista, kun ei ollut varaa robottipölynimuriin. Tänään toinen iltapäivälehdistä ja radio kertoivat mulle, ettei kaikilla Isoillakaan Ihmisillä ole varaa sellaiseen. Eikä lääkkeisiin. Minä kävin apteekissa ostamassa Humektania, mutten ottanut siitä kuvaa.

Ruuasta otin kuitenkin taas kuvan, koska itse tein! Ja katoin. Tänään vuorossa oli seitiä ja pakastevihreää sisältävä mössö. Tosi syvältä lautaselta, ettei lämpö mene harakoille. Syvät lautaset ovat myös opiskelijoille tyypillisiä. Ei oo muuten kallis mössö! X-tran seiti ei paljon maksa. Luultavasti Thaimaassa joku kalastaa niitä mulle tahtomattaan liian pienellä palkalla ja kala sisältää myös hevosta. Sain tänään viimeisen kirjan, jolla valmentaa itseäni tuleviin koitoksiin.

Päivä kaksi: Otan edelleen kuvia kissasta. Osa niistä onnistuu ja toiset ei.

Turmio on sinetöity, jos elekrtoniikka sisältää "taidesuotimeksi" kutsutun toiminnon! Tän suotimen nimi on Surullinen Ja Murheellinen Vaikka Hymyilee: