chai, chai, chai, chai

Ihmisyyteni on palasta ehjempi. Kävin ostamassa kaappiin oman chai-teen lopettaakseni kavereiden kaappien kaluamisen ja kaiken rahan sijoittamisen Lasipalatsin kahvilaan. Voin nyt pakata omat chai lattet salapulloon ja mennä kahvilaan, jossa kaikesta muusta saa tarra-alennusta. Kävin siellä tänäänkin olemassa tehokas. Peliaikani kanssa. Mulla ja mun peliajalla on aika usein pieniä ideologisia erimielisyyksiä... Paikka olisi muuten hyvä kolo tehdä, elleivät kappaleiden feidaukset (taas huomaan etsiväni epätoivoisesti synonyymiä) olisi niin huonot, että päähän sattuu jokaisessa välissä.

Toki siis. Mun chai-tee on sellaista silmään viilaavaa instantia, mutta purkin kauneus sokaisi mutkin niin, etten oikeastaan punninnut muita vaihtoehtoja rationaalisesti, en edes mainittavasti. On oltava joku veruke käydä Lasipalatsilla (ja kavereiden luona) jatkossakin. Se sellainen chai latten kokoinen tauko suorittamisesta on mahdollinen vain korkean pöydän ääressä tietä katsellen. Elämänvilinä edessä ja takana pakottaa ujuttautumaan pikkuhetkiksi ohikulkijoiden tiloihin. On hyvä rentoutua, kun kaikilla muilla suhisee kiire tilassa.

Se joka väittää, etteivät pienet yksityiskohdat vaikuta suuriin kokonaisuuksiin, ei ole olemassa.