keskiviikko 30. lokakuuta 2013

aina virtaa ja virtaa [yks. part; akt. ind. prees., yks. 3.] (ajatuksen/ajatus), faktoissa parannettavaa !

On taas kamala määrä sanottavaa, luultavasti vielä enemmän kuin viimeksi. Lokakuu häpeää nurkassa hiljaisuuttaan. Mä pidin hauskaa sen kustannuksella, kävin viimein Jyväskylässä. Se pyöritti mua. Juoksin onnesta humaltuneena ruokapöydästä jälkiruokapöytään, viinilaisilliselta teemukilliselle. Ajattelin olla kirjoittamatta mitään, pitää hyvät muistot ja mennä huomenna suihkuun, mutta muutamat hetkistä runollisimmat ansaitsisivat rivinsä päiväkirjaproosana monien sinänsä merkityksettömämpien rivien rinnalla. Tilanteiden roikkuessa tomerasti runollisuuden käsitteessä kiinni, saa esitystapa nukahtaa  mielenkiinnottomien lauserakenteiden päälle.

Siksi

TAVALLISIA HUOMIOITA KESKIMAASTA:

  1. Suomi on kaunis. Se on harmaa ja kylmä, mutta ehdottoman kaunis. Tosin epäilen kaiken ovan kaunista, kotimatkalla. Onko ensilumi automaattisesti paikkaan sidottu ilmiö, vai voiko subjektiiviseksi ensilumen kokemukseksi kutsua hellästi valkoisia peltoja junan ikkunassa.
  2. Jämsän juna-asema herättää merkillisiä positiivisia perhosia mahassa muutaman vierailla perhoskukkuloilla vietetyn kuukauden jälkeen.
  3. Tutussa pisteessä leijailee tyynenä tuttu laittoman sätkän pieru. Hajuelämys asuu sinnikkäästi samassa muistilokerossa kuin lämpimät kesäpäivän makuuhuoneen ikkunalla, mikä aiheuttaa päänsisäisen huojunnan syyssateessa varjotta ikkunan toisella puolella.
  4. Valtion punaviinipuodin toimipiste on paikallaan myös niillä leveyksillä. Minuuttiaikataulustani huolimatta hyppysissäni oli eniten tunteja ja sain tehdä ostoksia muidenkin puolesta. Vähän liian monta litraa viinTÄ sivistyneessä muovikassissani kuuntelin yhden mantujen sympaattisimman katumuusikon kuluvan vuoden viimeisintä JKL-city-hoodz-keikkaa. En voinut olla hymyilemättä kolmevuotiaalle vähän enemmän yksi- kuin molemminpuoleiselle ystävyydellemme.
  5. Kävin hakemassa viehättävän väliaikaisen kettunaaman ystävältäni, joka työskentelee sisäpihalla Valkoisen Ruusun ja Punaisen Lyhdyn välissä. Olen erittäin varma, että ensi kuun sankarini seikkailee noin proosallisessa paikassa vähintään yhden luvun verran.
  6. Kotona on televisio, josta ei ole mitään hyötyä, kun Teeman ohjelmat alkavat niin myöhään, että Spice Girls - puoli tuntia silmänruokaa jää silmiltäni nauttimatta. Nyt kurisevat tyhjyyttään.
Silittelin kissoja radan vieressä. Kävin äitin kanssa opiskelijalounaalla, rakkaan ystävän luona mansikkarahkalla, isin luona makaroonilaatikolla (ja luovuttamassa ylpeän isosiskon elkein nuorimmalle veljekkeelle seuraavan Harry Potter -kirjan luettevaksi), toisen rakkaan ystävän luona dyykkaamassa viimeiset mintturakeet. Maalasin siiven erään tärkeän teatterin seinään. Nautin teatterista ja Mozartista. Kävin eräässä yökerhossa, jossa en useinkaan hyvästä syystä käy, mutta mukanani oli aatesisar, mikä lievensi kipua. Näin asunnollista ystäviä kettuasu päällä. Larppasin söpöä elämää uudessa kahvilassa nätti mekko päällä, vaikka polvi onkin ruvella, käsivarsi mustelmilla, tukka takussa, eilinen meikki naamassa ja takkikin ruma. Kävin ensimmäistä kertaa uudessa kotilähikaupassa, jonka pihasta tuli vähävaatteisten vesisadekuvien estradi. Tohinaa seurasi tyhjyys aivossa. Onneksi juna toi silti takaisin toiseen kotiin. Hyvä olla molempiin suuntiin kotimatkalla.

Asiat kiemurtelevat vaivihkaa takaisin arkiuomiinsa. Safariinkin on tullut se päivitys, joka saavutti Firefoxin ja Chromen jo ehkä kaksi vuotta sitten. Uusi välilehti on nyt uuden ikkunan yläpuolella. Availen alvariinsa uusia ikkunoita. Helsinki on myös ihan kaunis, vaikka Keskuskadun värivalot ovatkin päätä kaivertavassa järjestyksessä. Siittämisen ja kivun laulun sijaan analysoin masentavia Suomi-kuvia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti