Toiset bailaa perjantai-iltaisin kuin viimeistä päivää. Mä oon harjoittanut viimeisten päivien metsärynnintää. Viime (tai edellis, koska saatoin lipsua maanantaihin) viikon perjantaina juoksin paikallisen ennätysaikani, sunnuntaina matkan, lähiöni metsät ovat olleet sillä tavoin suopeita. Reenirintamalla on vallinnut hiljaisuus, koska rintamaa ei ole oikeastaan ollut vähään aikaan nuhien satunnaistamaa ryntäilyä lukuunottamatta. Ehdin hämmästellä .zip-reisiäni, kunnes tein kaksi kotikyykkyä ja söin viikonlopun ajan patonkia. Painiskelen uskottavuusongelmien kanssa myös ruokaosaastolla, sillä en malta olla höystämättä maitorahkaani kaakaojauheella.
(Maitorahka kaakaojauheella ja leseillä tuo suuhun luumun, kuten rusinat ja mantelit kaakaon.)
(Alan jälleen hiljaa liukua taiteellisten ratkaisujen äärelle.)
(Olen hyvin pienessä ajassa kehittänyt vakavan riippuvuussuhteen kielitoimiston sanakirjaan, joka eteeni etuoikeutena joitain hetkiä sitten laskettiin.)
Maailma on mulle just nyt tosi absurdi. Käytän aikaani sellaisiin asioihin kuin TitiVITUNtyy ja henkinen prosessi. Aivon kapasiteetissa liikkuu ihmiset sekä hyvät ja huonot maailmantilat; rakkaudet ja ikävät. Kaikki on mukana sekavassa, heittelehtivässä ja ajelehtivassa.
Jyväskylän piti tulla luokseni, muttei tullutkaan. Olen sitä kompensoidakseni harrastanut vakavaa teeretkeilyä (hetkeilyä) parilla mäellä ja puistossakin. Linnanmäellä valot pitivät karnevaalia, toisella mäellä turistit. Puistossa tapasin lähinnä hauhau-eläimiä joinekin omistajineen. Henkilökohtaisten teehetkien taustalla lienee orastava hätä ajattelupaikkojen puutteesta uudessa kaupungissa. Helsinki on onneksi helposti lähestyttävä. Aurinkoisen sunnuntain pitäessä hyvänä odottelin vain sitä, että tekisi mieli jatkaa matkaa.
(Teehetkien ansiosta on varaa kuvittaa tulevat miljoona tarinaa. Konkurssien aikana otamme sen minkä saamme, emmekä ala niuhottamaan yhteenkuuluvuuden kaltaisista pikkuasioista.)
Myöhemmin tänään osallistun juhliin, joissa syödään, lauletaan ja juodaan hieman viiniä. Kukaan ei estä mua päättämästä jokaista tarinaa toteamukseen traagisuuden suhteellisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti