"Kynttilät lautasella sammui, ja samalla mun into kaikkeen tuotteliaaseen (haluun vaan mennä ulos katsomaan lumisadetta). Osa menneestä tulee kuitenkin laittaa sanoiksi, ettei se lakkaa olemasta. Sain juustoni takaisin terveenä."
Näin tunnelmallisissa merkeissä aloin pontevasti kertoa juttua, ehkä kolme päivää sitten, ehkä neljä, milloin se lumi satoikaan. Aika on asettunut jotenkin merkityksettömään asemaan, kun deadlinet vasta hakeutuvat paikoilleen. Riittää, jos tietää mikä on huomenna ja mikä tänään. Itselleni tyypillisenä pysyen haluaisin puhua loppumattomasti enkä kertoa mitään. Mahaa rutistaa vähän, mutta pää tuntuu löyhemmältä kuin aine. Se leijailee jouluisissa meiningeissä edelleen sopivan välimatkan päässä.
En oo koskaan -listani lyheni jälleen. Vietin ensimmäiset hetkeni sihteerinä kokouksessa. Maailmasta paljastui uusia sfäärejä. Säären ja sfäärin erottaa vain yksi f, mutta ne käyttäytyvät taivutettaessa hyvin eri tavoin. Kotiin palatessa kassissa oli mustia papuja, fetaa ja tuorejuustoa.
En kuulemma aina ymmärrä käytännön elämää. Yleensä mä ja käytännön elämä kyllä eletään sellaisessa intohimottomassa, mutta yhteisymmärtävässä suhteessa. Nyt suhde rakoilee ihan vähän, koska todellakin luulin, että kolikkopariston saa mistä tahansa pikkumarketista, joka on auki vaikkapa yöllä (jolloin on otollisin aika markettiasioille, tässäkin kohtaa mulla on käytännön elämän kanssa vielä vähän tekemistä). Kaksi päivää kuivunutta kolikkoparistoa takin taskussa kuljettaneena olen edelleen ilman uutta.
Ajattelin, ettei ole mitään sanottavaa. Kissa on laihtunut, minä en. Tässä kuva kissasta:
tuli hirvee rakkausaalto tosta edellisen merkinnän naamakuvasta. vaikkei siinä oikeestaan näy hirveen paljon naamaa.
VastaaPoistatuli kans tän merkinnän kissakuvasta tui tui tui
ei sillee muuta. paitsi hullun hyvät ostokset. respeCt.
rakkausaalto! tuli rakkausaalto rakkausaallosta (hammurab), lähetän yhen sulle postissa
Poista((mun salainen linja on, et en oikeesti näytä naamaa))
cool. kiitti. oon ollu luovalla päällä.