passiivihko (minä)

"Istun epävarmassa mekossa keittiönpöytäni ääressä ja oon täynnä onnellisuutta. Sukkahousut on vain toisessa jalassa, kynttilä valuttaa pöydälle ja radio rätisee. Oon täydellisen kesken jokaisella mitta-asteikolla, muttei se haittaa tässä onnellisessa pilvihetkessä."

t. viimeisin lauantai, hetkeä ennen tanssimista aamuun asti

Jostain syystä liitokset natisee, eikä rationaalinenkaan epäonni oikein mahdu näkökenttään. Hurmaannus ei ole aivan yhtä suuri kuin viime viikolla, jolloin päivissäni vieraili onnenkantamoisia, sellaisia naamoja, joista mä tykkään.

Tällä viikolla olen varjellut onnea itseltäni salaa. Passiivisuus pysäyttää hetken mukavasti sillei ku tulppa tiskiveden. Tulppa vuotaa tosi hitaasti ja vesi haalenee, mutta kaukaa tarkkailtuna tilanne näyttää stabiililta. Stabiili on tosi ok ennen kuin on henkisesti valmis ottamaan vastaan uuden pyörityskauden. Ei tekstiä, ei kuvaa, ei kommentointia, ei ehdotuksia.

Toimijoiden määrä ei kasva lineaarisesti:

tehdä
teettää
teetättää
teetätyttää
(teetätätyttää)

Ei voi kuljeksia ympäriinsä kostelemassa.
Vaikeustaso sudokuissa kasvaa ainakin tähdellä, jos on kaksi ratkaisijaa.
Koira koostuu koiramolekyyleistä.

Päivät ovat tasaisen kauniita, ei ole todisteita. Pidän paikkakäsitteestä luovat tilat. On miellyttävää fiilistellä luovuutta sellaisen terveellisen etäisyyden päästä. Kävellä postiin ja hakea laulukirja. Anaforinen nolla ja tavallinen nolla menevät sekaisin, enkä ole enää yhtään varma mikä on passiivi ja mikä vain passiivihko. (

)

Ei nollat oikeasti mene sekaisin mutta ovat kyllä.