Syyt juhlintaan ovat monet. Eilen juhlin monien muiden ohessa akateemisen uran alkua. Oli paljon metsää ja iloisia yllätyksiä. Ihmisiä pysyi ympärillä. Pidin kiinni järjettömistä periaatteistani ja päästin niistä yhtä tyytyväisenä irti, kun viimeiset bussit olivat jo menneet. Kävelin kotimatkasta puolet. Heräilevä kaupunki alkoi hyristä sitä mukaa kuin pääsin lähemmäs kotia.
Uudemmissa metrovaunuissa on tärkeää päästä päätyyn istumaan, jotta voi tuijotella kaarrosten taittumissa haitarissa.
Olin täysin varma, että syksyn flunssat flunssailtii jo hyvissä ajoin. Enää en ole aivan yhtä varma. Maailma tuntuu taas hyvin nopealta kaikkien elämän toimintojen hitauteen nähden. Toisaalta tänään on vasta lauantai. Kissalla on uusi lelu, jossa pallo pyörii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti