Itsensä löytää välillä uskomattomista emotionaalisista tilanteista. Istuskelin yksinäni kynttilänvalossa poistellen nimeltä mainitsemattomia tekstejä eräältä nimeltä mainitsemattomalta foorumilta, kun samalla radiossa Kristiina Brask lauloi, että katsoessaan mua hän on vain tyttö hiljainen. Olen jo aikoja tuhonnut vanhoja tekstejä systemaattisesti, mutta aikaisemmin ei ole kirveltänyt sydäntä. Aikaisemmin oli vielä kesä ja valoisaa, eikä radiosta soinut jonkun sämpläämä Kristiina Brask.
Pidin myös toisen etätyöpäivän putkeen. Tai lauantaityöpäivän. Työt on edelleen vähän makkaroilla ja levällään täällä tuvan pöydällä lattioita myöten. Uni maittaisi kaaoksesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti