Välillä tuskastun, kun mitään uutta ei löydy. Kai se täytyisi tehdä itse.
Eilinen surkuhupaisuus vaihtui tänään väsyneeksi huumoriksi. Siitä huolimatta sain kotiäitihameet valmiiksi. Kuuntelin paljon ompelukoneen hurinaa, tuli tuottelias olo. Suurimmaksi opetukseksi keskiviikolta nousi ehdottomasti napinläven ompelu omalla koneella. Manuaalistakin manuaalisempaa.
Katsoin Herttuatar-elokuvan. Olen suunnaton onnellisten loppujen ystävä, mutta oikeassa elämässä ei aina ole onnellisia loppuja. Siksi todellisuuteen pohjautuvat elokuvat eivät yleensä lopu onnellisesti, ellei joku venytä totuutta niin paljon, ettei siihen voi enää sanoa pohjautuvan yhtään mitään. (Annan kaikelle kaiken anteeksi, koska elokuva oli niin täynnä kauniita vaatteita, että itketti senkin takia.)
Ja CMX soitti nostalgiabiisejä televisiossa.
Pysyäkseni hetken aiheessa:
Ennakko numero 3 oli huikaiseva, kuten teatteri aika usein on. Alan heltyä jälleen maailmaa syleileväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti