Enskariviikko on aina sen verran totinen asia, että otsikot kannattaa valita tilanteen vaatimalla tavalla.
Viikko vaihtui keskikokoisen lihansyöjäkasvin parissa. Opettelin vuoripistoja kiinnitellessäni ikeniä huuleen. Vuoripistoni ovat vielä esteettisesti ja ehkä hieman toiminnallisestikin kehitysvaiheessa, mutta yrittämättä ei kai opi. Pitäisi ymmärtää se. Asennussiiderin ja koirankarvojen pöllytessä pitkin lattiaa pistot muuttuivat pikkuhiljaa osaksi kangasläjää ja edelleen kurkkuavokaadoa muistuttavaa valaslaitetta.
Ladolla makoilin lattialla ja esitin juurta, jotta pomohenkilöni saisi leikattua juurelle kivan pussukan. En ehtinyt jäädä katsomaan kaikkien teatterihekilöiden tämänkertaista tuotosta ensimmäiseen ennakkoon. Kävin treeneissä toteamassa, ettei mun käsivarsissa ole luultavasti ollenkaan lihaksia.
Illalla kävi teevieraita. Ihan hyvä maanantai. Nyt unettaa ja on oikeasti jo tiistai. Pää on juuri näin sanaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti