sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

oma pää ja päästö

Joillain ihmisillä menee elämä ohi, kun ne eivät tajua katsella tai ihastella, ehtivät vain suorittaa. Voikohan elämä mennä ohi ihastelemalla liikaa. Jos jää ihastelemaan yhden asian jokaista nurkkaa pitkäksi aikaa, elämä ja muut ihasteltavat asiat kulkevat toisaalla. Sinne ei ehdi katsoa.

Miksi jotkut ihmiset osaavat ajatella järkeviä asioita? Mä osaan pohtia vain sellaisia juttuja, joiden kirjoittaminen ylös tuntuu ihan typerältä. Asioita, kuten ajan jakautuminen kodille ja kodin ulkopuolelle tulevaisuudessa. Ei sellaisia asioita mietitä etukäteen ja suunnitella. Veri vetää toisia löysäilemään ja toisia huseeraamaan.

Mä istun pomohenkilön kotona pomohenkilön koiran kanssa. Koira kylläkin makoilee, koska se on koirille jotenkin ominaisempaa kuin istuminen, vaikka ihmiset yrittävät kovasti molempia vaatia. Eläimet ovat velmuja. Korkeasaaressa luki, että pikkusammakon iholimalla voi ehkä parantaa hivin ja toisen värisen pikkusammakon iholimalla voi parantaa jotain muuta.




Päivät kuluu ja tunnit valuu. Enskari on alle viikon päästä. Alle kahden viikon päästä mä siirrän takapuoleni toiseen kaupunkiin pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi päiväksi. Alle kolmen viikon päästä saan toiseen kaupunkiin vieraita ja kolmen viikon päästä me ollaan jo kaikki kolme siellä. Mua varmaan jännittäisi, jos aika antaisi myötä. Olen liian kiireinen vahtimaan koiraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti