Kolme seitsemästä on ihan hyvä saldo, kun on kuitenkin päivistä kyse. Viimeisinä päivinä ehdin tehdä kämpillä vielä vähemmän nukkumisen lisäksi kuin kolmena ensimmäisenä. Ensi-ilta ei odottanut, vaan tapahtui lauantaina. Oli kirkasta ja koleaa. Söin karkkiöverit ja välitin ihmisistä. Kaksi yötä myöhemmin väsyttää edelleen, olo on hämmentyneen haikea.
Kävimme pomohenkilön kanssa haikeusruokailulla uudessa hampurilaispaikassa. Vajaa tunti tilauksesta puolet siitä saapui, mutta aterimet eivät. Saatiin vähän hyvitystä. Ravintolan töppäilyt tekevät surulliseksi, koska kaikesta ymmärryksestä ja hyvästä tahdosta huolimatta mieli ei vedä samaan paikkaan uudestaan. Itse hampurilainen oli kyllä maittava. En ottanut siitä valokuvaa puhelimella.
Olin ajatellut tekeväni kolme rästitreeniä tällä viikolla. Ainoa mahdollisuus onkin huomenna aamulla arki-iltojen sijaan.
Joudun ajattelemaan lähielämääni taas aivan uudella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti