On löydetty: arkistot puhelimen muistioista, koska Turku-toveri kertoi aloittaneensa sellaisten ylläpitämisen myös.
On avattu: uusi kahvipaketti, eikä sen tuoksulle ole kaltaista.
On tavattu: Turku-toverin lisäksi Pai, ja meillä on suunnitelmia!
Elän parhaillani sellaista aikaa, jossa herään tilapäisessä mutta pitkäkestoisessa metafyysisessä epäselvyydessä (ehkä jopa pienessä eksistentiaalisessa kysymyksessä) joka aamu. En ymmärrä omaa suhdettani maailmaan herätyskellon soidessa (mikä on eri asia kuin olla ihan helvetin väsynyt). Näen ehkä vielä unia, ehkä en. Sängyssä on ehkä kylmä, ehkä ei. Kissa vaatii ehkä ruokaa, ehkä nukkuu mun mahalla. Voi olla, että mun pitäisi olla juoksemassa metroon. Mikään ei tunnu tärkeältä ja jokainen asiantila vaatii syventyvää mietiskelyä, sydän hyppii ja veri kohisee. Sitten verkkaisesti jäsennyn päivän mukana.
Viimeksi jäsentyi hyvä päivä. Kävin syömässä teatteriruokaa kellarissa. Yleensä pannukakku ei ole suosikkini, mutta ainakin vuoden tauon jälkeen pursui ihmeellisyyttä. Kun oikea minä menee lepotilaan, ottaa ruumiista vallan selostava sivupersoonani. Se selosti muutaman erittäin jännittävän Uno-pelin. Kissa kiipesi liesituulettimen päälle, pudotti lasimaljan ja naukaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti