toistan: tenhoavaa

Koska en koskaan puhu elämästä täällä, voisin tehdä sen nyt. Elän jännittäviä aikoja. Teen järjettömällä syötöllä noloja asioita. Sellaisia, mitä käy kun on pieni ja varomaton elämäänsä kuljettavien virtojen kanssa. Jotka luuli jättäneensä jonnekin menneisyyteen, missä kaikki meni pienuuden ja varomattomuuden varjolla läpi. Nyt olen vastuullinen aikuinen ja oon huomannu, että vastuullinen aikuisuus tuo mukanaan uudestaan nuo samat virtaukset.

Hävettäisi, ellei mun elämä olis samalla myös korkealentoisempaa ja pöhisevämpää kuin aikoihin. Osittain nää kaksi laitaa on täysin toisistaan riippumattomia, mutta luultavasti nolous luo kontrastia korkealentoisuudelle tehden elämästä mukaansatempaavampaa (mukaansatempaavalle esitetään sellaista synonyymia kuin tenhoava! ♥!). Suotta huolestua kuitenkaan. Mulle korkealentoisuuteen riittää esimerkiksi maailma, kahvitärinät ja yllätykselliset jalat. Viime yönä jalat tanssitti mua strobovaloista vilkkuvissa lasinsirpaleissa. Vesi maksoi melkein kolme euroa, enkä ehtinyt väritystyöpajaan. Tänään jalat kieritti kahville ja teelle. Maidolla ja ilman. Kotiin kiinalaisen ravintolan kautta taas, koska vanha ruoka haisi jo pahalta.

Herkistyin Kampin kitschystä joulumeiningistä niin paljon, että aloin yhtäkkiä odottaa joulua enemmän kuin marraskuussa varmaan kuuluisi. Haluan koristella pipareita. Vaikka väkisin.

Blogikaapin ovi pusertuu lähemmäs ja lähemmäs. Kohta oon varmaan ulkona. Joilleki oon jo vilkutellu raosta. Toisaalta kaapissa on lämmin, hyvä ja turvallinen vain ovet kiinni.